Search

Luovuus on jatkuvaa uudistumista

Sanna Ketonen-Oksi
Jul 15, 2016
2 min read

Luovuutta on tutkittu pitkään monien eri tieteenalojen näkökulmista (esim. psykologia, taide, liiketalous), ja monien erilaisten tutkimusintressien pohjalta (esim. luovuuden ilmeneminen, sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät ja luovan kyvykkyyden kehittäminen). Liiketoiminnallisesti tarkasteltuna ymmärrämme luovuuden usein kykynä, jota voimme oppia ja kehittää ympäröiviä olosuhteita muuttamalla. Lähtökohtana on jokseenkin ajatus siitä, että emme ole yksilöinä – lahjakkuuksia lukuun ottamatta – tai organisaatioina yleisesti ottaen kovinkaan luovia. Mutta mitä on luovuus ja mitä luovuuden edistämiseksi on tehtävissä?

Vaikka olemme, sekä tiedemaailmassa että yritystoiminnassa, pyrkineet jatkuvasti kehittämään ja uudistamaan toimintamallejamme, uskallan väittää sekä toimintamalliemme että niiden taustalla olevien ajattelumallien pysyneen hyvinkin muuttumattomina. Olemme vuosikausia kuumeisesti metsästäneet uusien innovaatioiden lähteitä muuttuvissa liiketoimintaympäristöissämme, mutta todellisuudessa lähinnä tarkastelun kohteena olevat kontekstit ja vallalla olevat kehitystrendit ovat muuttuneet. Toimimme edelleen teollisen yhteiskunnan tuotelähtöisten prosessi- ja hierarkiamallien mukaisesti.

Digitalisaatio, ja etenkin sosiaalinen media, ovat kuitenkin radikaalisti muuttamassa monia niin yksilö- ja organisaatiotason kuin liiketoimintaekosysteemitason toimintamalleja ja logiikoita. Yksi viime vuosina kiinnostusta herättäneistä uusista ajatusmalleista on palvelulogiikka, johon perustuen kaikki vaihdanta tulee nähdä palveluna, ja jonka mukaan arvo syntyy aina vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Toisin sanoen, palvelulogiikan mukaan arvo tulee nähdä asiakkaille verkostoissa tuotettuna arvoehdotuksena, jonka tavoitteena on luoda kestäviä asiakassuhteita. Koska arvon kokeminen on aina yksilösidonnaista, vaihtelee tuotteeseen liitettävä arvo aina sen käyttötarkoituksen tai käyttötilanteen mukaan.

Palvelulogiikan edustamaan vaihtoehtoiseen ajatteluun perehdyttyäni ja siihen perustuen olen tullut siihen johtopäätökseen, että koko ajattelumme luovuuden ilmenemisestä ja luovan kyvykkyyden kehittämismahdollisuuksista tulisi kaataa päälaelleen. Sen sijaan, että pohdimme, millä tavoin voisimme edistää luovuutta, voisimme vaihteeksi siirtää katseemme niihin tekijöihin, jotka itse asiassa estävät meitä toteuttamasta luovuuttamme. Entäpä jos kovasti etsimämme luovuus onkin meissä kaikissa jo synnyinlahjana, mutta emme ole oppineet pitämään sitä yllä ja hyödyntämään sitä? Jospa luovuutta tulisikin tarkastella aiempaa syvällisemmin ja monitahoisemmin – siten, että erilaisten, usein keinotekoisten, luovuutta kehittävien toimenpiteiden sijaan panostaisimmekin uinuvaa luovuuttamme esiin kannustavaan työkulttuuriin? Eli voisiko olla, että yksilötason osaamispääoman rakentamisen sijaan meidän tulisikin keskittyä toimintaympäristöissämme esiintyvien, luovuutta estävien rakenteiden ja toimintamallien purkamiseen? Tärkeää on myös muistaa, että jokainen organisaatio rakentuu lopulta sen varaan, kuinka vahvoja ovat sen alaisuudessa toimivat yksilöt. Työ- ja johtamiskulttuurien merkitystä yritysten menestymiselle ei siis tulisi vähätellä.