Kohtaamisia

Suurimman osan ulkomaan vaihtojaksoani pysyttelin "tutkijankammiossani" tekemässä kirjallisuustutkimusta ja kehitin teoreettista kehystä tiedon turvaamisen ja jakamisen tasapainottamiseen, vierailuani emännöivän professori Järvenpään kanssa tapasin toki säännöllisesti tämän tutkimuksen parissa vähintään viikoittain. En olisi ryhtynyt tutkijaksi jos en viihtyisi kirjallisuuden ja teoreettisten rakennelmien parissa, mutta vaihtoaikaani en lähtenyt viettämään pelkästään yksinäni työhuoneessa, sitä kun voi tehdä ihan ilman matkustamistakin. Muiden tutkijoiden kanssa kommunikointi oli olennainen osa vaihdon antia, ja sitä on edelleen tässä maailmassa mukavin tehdä kasvokkain.

Pääsin luomaan kontakteja niin professoreihin, post-doc-vaiheessa oleviin tutkijoihin kuin jatko-opiskelijoihinkin. Syksyn aikana aloitettiin yhteistyötä, joka realisoituu tulevina vuosina useamman konferenssi- ja lehtiartikkelin muodossa. Vaihdon aikana luodut ja vahvistetut kontaktit tulevat varmasti poikimaan myös uusia yhteistyökuvioita tulevina vuosina. Vaikka syksyn aikana ei lähtenyt useampaa lehtiartikkelia prosessiin, kuten kunnianhimoisesti (ja nyt ymmärrän että epärealistisesti) syksyn alussa toivoin, katson vierailun onnistuneen jos nyt työn alla olevat artikkelit on muutaman vuoden sisällä julkaistu. Rima on asetettu korkealle, mikä tarkoittaa sitä että kirjoitusprosessi vie aikaa, puhumattakaan julkaisuprosessien seuraavista vaiheista.

Tutkijan työhön kuuluu olennaisena osana omien tutkimustulosten esittely sekä toisten tutkijoiden esitysten seuraaminen konferensseissa. Koiranleukojen akateemiseksi turismiksikin nimittämä toiminta on osoittautunut tälläkin matkalla korvaamattoman arvokkaaksi. Yhden konferenssin aikana tulee väkisin seuranneeksi monta sellaista esitystä, joiden otsikon alla oleva tutkimuspaperi olisi jäänyt lukematta. Oman aihealueen ulkopuolisten esitysten seuraaminen tuotti minulle useita oivalluksia teoriakehittelystä, tutkimuksen perustelusta, hyvän esityksen rakentamisesta, tai mahdollisista minunkin tutkimukseeni sopivista taustateorioista. Esitysten jälkeen käytävä keskustelukin auttaa jäsentämään omaa työtä uudella tavalla, kun kokeneiden tieteentekijöiden toisille antamia kommentteja soveltaa omaan työhön. Tätä ristiin pölytystä ei tapahtuisi ilman konferensseja, vaikka kuinka ajattelisi uusien digitaalisten teknologioiden tekevän matkustamisen tarpeettomaksi. Ainakin omalla osallani suurin hyöty tulee odottamattomista kohtaamisista ja tutkimusaluerajat ylittävistä keskusteluista. Etäneuvottelun kautta on vaikea istua tuntemattoman henkilön kanssa samaan aamupalapöytään tutustumaan.

Nämä pohdinnat tuovat näkökulmia myös Valit-projektin tutkimusteemaan, miten digitaalisten teknologioiden tuottamaa arvoa voidaan mitata? Miten verrataan kasvokkaisen viestinnän ja digitaalisen viestinnän tuloksia? Ehkä vertailua ei pidäkään tehdä, sillä nämä tukevat toisiaan sen sijaan että olisivat jotenkin toisensa poissulkevia tai verrattavissa. Omalla kohdallani kasvokkaisten kohtaamisten tuottama arvo realisoituu joskus myöhemmin julkaisuina tai rahoitusta saaneina tutkimushankkeina. Mikä paino silloin annetaan fyysiselle kohtaamiselle, ja mikä arvo sen jälkeen tapahtuneelle sähköiselle yhteydenpidolle? Mittaamisen vaikeudesta huolimatta yksi asia on selvää: kohtaamiset tuottavat oivalluksia, ja oivalluksien eteenpäin vieminen edellyttää yhteydenpitoa. Pitempiaikaisen yhteydenpidon osalta esimerkiksi ajan säästöä ja kommunikaation nopeutta digitaalisten työtapojen ja perinteisen matkustamisen välillä pystytäänkin jo mittaamaan ja vertaamaan.

#tty #some #sosiaalinenmedia #mittaaminen